Kiviala kaipaa T&K -ohjelmaa

Finanssikriisi on ravistellut myös luonnonkiviteollisuutta. Vienti pysähtyi kuin seinään. Vuonna 2009 kivituotteiden viennin arvo tippui neljänneksen. Kohtuullisen hyvänä säilynyt kotimaan kysyntä paikkasi viennin laskua, mutta vuoteen 2010 lähdettiin huolestuneissa tunnelmissa.

Kauhuskenaariot eivät ole toteutuneet. Graniittiblokkien vienti lähti jo keväällä voimakkaaseen kasvuun ja kahdeksan ensimmäisen kuukauden vientiluvut osoittavat 42 prosentin kasvua edellisen vuoden vastaavasta ajanjaksosta. Viennin kasvua on vetänyt nopeasti uudelleen voimistunut Kiinan kivikysyntä. Lopputuotteiden viennissä ei ole tapahtunut vastaavaa myönteistä kehitystä. Keski-Euroopan markkinat eivät ole vielä heränneet. Lopputuotepuolella on kuitenkin myönteistä varsin hyvä kotimaan kysyntä.

Uskallan ennustaa, että lopputuoteviennin supistuminen ja graniittiviennin kasvu kompensoivat toisensa ja näin ollen kokonaisviennin arvo vuonna 2010 olisi jokseenkin sama kuin vuonna 2009 eli noin 62 miljoonaa euroa.

Näyttäisi siltä, että tuonnin arvo kasvaa tänä vuonna noin 20 prosenttia ja päätyisi vuoden lopussa noin 16 miljoonaan euroon. Viennin arvo on siis lähes nelinkertainen tuonnin arvoon verrattuna. Kiviteollisuus tekee hyvää kansantaloudelle.

Kansantaloudelle uskotaan koituvan menestystä koko kaivannaisteollisuudesta, erityisesti metallimalmien louhinnasta. Täydellisestä aallonpohjasta voimakkaaseen nousuun lähtenyt kaivostoiminta on saanut myös valtiovallan siunauksen ja hyvä niin. Työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta laadittu mineraalistrategia valmistui lokakuussa ja vuoden loppuun mennessä valmistuu laajempi luonnonvarastrategia.

Mineraalistrategiaa valmisteltiin laajapohjaisesti Geologian tutkimuskeskuksen johdolla. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että strategiapaperissa on otettu huomioon kaivannaisteollisuuden kaikki osatoimialat: metalli- ja teollisuusmineraalialat, luonnonkiviteollisuus, kiviainesala ja näihin kytkeytyvät teknologia- ja palvelusektorit. Toki mineraalistrategia on vahvasti metallikaivospainotteinen, mutta onhan se ymmärrettävää; Suomessa on eurooppalaisittain runsaat ja hyödyntämistä odottavat malmivarannot.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Suomi on myös luonnonkivivaroiltaan rikas, ja uusia kiviesiintymiä on löydettävissä, kunhan vain etsitään. Erityisen houkuttelevia olisivat uudet uniikit rakennuskivilajit. Kiviesiintymien kartoituksen ja tutkimuksen lisäksi kiviala kaipaa muutakin systemaattista kehitystyötä. Tarvitsemme tuotekehitystä, rakenneteknistä kehitystä, koulutuksen lisäämistä sen kaikilla tasoilla ja ennen kaikkea tiedottamista luonnonkiven ominaisuuksista ja mahdollisuuksista monipuolisena ja ekologisena rakennusmateriaalina. Näitä kehittämisalueita painottavat myös arkkitehtiprofessorimme tässä lehdessä olevassa jutussa.

Mineraalistrategian suosituksista yksi koski kaivannaisteollisuuden teknologiaohjelman käynnistämistä. Asian pohjustamiseksi kaivannaisteollisuuden järjestöjen ja Tekesin rahoituksella ETLA onkin laatinut loppuvuodesta valmistuvaa kaivannaisteollisuuden vaikuttavuusarviota, joka antaa pohjatiedot koko alan yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä näkemyksen alan kehittymispotentiaalista - sitä nimittäin on. Toivottavasti jo ensi vuonna käynnistyisi Suomen vuoriklusteri - nimellä suunniteltu mittava teknologia- ja kehittämisohjelma.

PEKKA JAUHIAINEN