SUOMALAINEN KIVI -lehden numero 3/2009 | Pääkirjoitus

Julkinen hankkija saa valita
haluamansa kivimateriaalin

Luonnonkivihankintoihin liittyy aina oleellisena osana kivimateriaalista päättäminen. Julkisiin hankintoihin liittyvä kestoteema on spekulointi sillä voiko tilaaja määritellä kivimateriaalin täsmällisesti; siis kiven kauppanimellä kuten Taivassalon Punainen eli Balmoral Red. Osa julkisista hankkijoista on tulkinnut hankintalainsäädäntöä siten, että näin täsmällistä materiaalin määrittelyä ei voida tehdä ja tarjouspyynnöissä onkin sallittu referenssimateriaalia vastaavan kiven tarjoaminen. Osa hankkijoista on taas tulkinnut toisin ja määritellyt materiaalin yksiselitteisesti.

Tässä lehdessä on oikeustieteen tohtori, professori Pertti Virtasen asiaa koskeva kirjoitus. Virtasen mukaan hankintayksiköllä on oikeus omien tarpeidensa perusteella määritellä hankinnan kohde mutta kohde on ilmaistava niin yksiselitteisesti, että kaikki yritykset tietävät mitä kivimateriaalia ollaan hankkimassa. Tämä on erityisen tärkeää silloin kun hankintapäätös perustuu pelkästään hintaan. Virtanen toteaa, että mikäli hankintayksikön suunnitelmien perusteella vain tietynlainen kivimateriaali kelpaa kohteeseen ja materiaalista on markkinoilla riittävästi kilpailua, ei hankinnan kohdetta tarvitse kuvata käyttämällä termiä ”tai vastaava”. Virtasen mukaan hankintayksikkö voi rajata kivimateriaalin myös taiteellisin tai arkkitehtonisin perustein. Tällöin myös suorahankinta on mahdollinen.

Virtanen kiinnittää huomiota tärkeään seikkaan todetessaan, että tarjouspyynnöstä ei saa kesken hankintaprosessin poiketa eikä halvimman kivimateriaalin houkutus saa johtaa hankintalain vaatimuksista poikkeamiseen.

Professori Virtasen lausunto on tervetullut avaus kivimateriaalien hankintakäytäntöjen selkeyttämiseksi. Virtanen tarkastelee hankintakäytäntöjä lainsäädännön näkökulmasta. Toinen katsantokanta liittyy julkisten hankintojen arvopohjaan. Pitäisikö verovaroin toteutettavissa merkittävissä rakennuskohteissa kuten vaikkapa kulttuurilaitoksissa nostaa esiin suomalaista työtä, osaamista ja kulttuuria myös suomalaisten materiaalien kautta. Liittyykö kansallisesti merkittäviin rakennuksiin muitakin arvoja kuin halvin mahdollinen hankintahinta. Arvokeskustelu laajemminkin olisi tervetullutta.

PEKKA JAUHIAINEN