Innovaatioilla menestyvä mielikuva

Innovaatiot sekä pitkäjänteinen, monipuolinen kehitystyö muun muassa korkeakoulujen kanssa on mahdollisuus, jolla luonnonkiviteollisuus voisi kehittää imagoaan ja parantaa menestystään, sanoo Taideteollisen korkeakoulun tila- ja kalustesuunnittelun professori Yrjö Wiherheimo.

Kivi on hieno, kunnioitettava materiaali, jolla on vuosisataiset perinteet. Sen perusluonne on juhlavuus ja ikuisuus. Oikealla tavalla tehtynä sillä on materiaalista kestävyyttä, mutta nämä mielikuvat saattavat olla jo hieman rasite materiaalille. Se mielletään helposti vain monumentaalimateriaaliksi, sanoo Wiherheimo.

– Kiven mielikuva rakentuu sen historialliseen ulottuvuuteen. Sieltä on kieleenkin jäänyt elämään fraaseja kuten ”Kiveen hakattu” tai ”kiviriippa”, jotka edelleen pönkittävät tahattomasti vanhaa, Wiherheimo pohtii.

- Pitkäjänteisen, asiaa monipuolisesti lähestyvän, progressiivisen ja ennakkoluulottoman kehitystyön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Eteenpäin katsova, selkeä, muotoilutyö on yhtenä keskeisenä kehitysalu- eena. Teknistä osaamista varmasti löytyy, mutta se onkin nyt saatettava hedelmälliseen yhteyteen edistyksellisen muotoilun kanssa. Aikoinaan kivinavetoissa,

-kirkoissa ja linnoituksissa nämä asiat yhdistyivät ja niistä huokuukin funktionaalinen ja arkkitehtoninen selkeys.

Mielikuvan kehittäminen voisi tapahtua uusien, omaa aikaa heijastavien ideoiden esiin tuomisella. Taidekorkeakoulun opettajana Wiherheimo näkee opiskelijoiden ja nuorten suunnittelijoiden luovuuden potentiaalin. Hän viittaa Taideteollisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa pidettävien workshop-muotoisten puustudioiden kokemuksiin. - Molemmissa kouluissa on tiiviillä, käytäntöön asti pureutuvilla kursseilla, saatu aikaan erinomaisia tuloksia.

Luovuuden jatkuvuus

Taideteollisen korkeakoulun professorina Yrjö Wiherheimo välittää ansiokkaan suunnittelu-uransa tuomaa kokemusta eteenpäin. Hän on toiminut itsenäisenä suunnittelijana vuodesta 1969 lähtien ja ollut muun muassa perustamassa korkealuokkaisiin kalusteisiin erikoistunutta Vivero Oy:tä; hän toimii edelleen sen taiteellisena johtajana.

Wiherheimo on osallistunut lukuisiin koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin, saanut monia apurahoja ja palkintoja useissa eri alueiden suunnittelukilpailuissa. Hänen töitään on seitsemän arvostetun museon kokoelmissa Lontoossa, New Yorkissa, Hampurissa, Oslossa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Chicagossa.

Wiherheimolla on ollut useita suunnittelualan luottamustoimia, ja hän on opettanut myös Teknillisessä Korkeakoulussa arkkitehtiosastolla, professorina Norjassa Statens Högskole för Konsthandverk og Design-korkeakoulussa sekä vierailevana professorina Santiago de Chilen Katolisessa Yliopistossa Chilessä.

Hedelmällinen studiotyöskentely

Wiherheimo uskoo kokemuksensa kautta tuotesuunnittelun mahdollisuuksiin. Hän näkee, että kiviteollisuudella pitäisi nyt olla intoa progressiiviseen kehitystyöhön.

Hän patistaa hakemaan pysyvien arvojen rinnalle uusia tuulia muotoilusta ja innovaatioista. Hän esittää laaja-alaista yhteistyötä korkeatasoisten taidekorkeakoulujen kanssa.

Harjoitustyöprojektit kiviteollisuuden kanssa olisivat Wiherheimon mielestä kiinnostavia. Perusopetuksessa harjoitteluprojektit harvoin etenevät detaljitasolle, siksi materiaalilähtöiseen ideointiin sopii hyvin studio-muotoinen työskentely. - Kivistudion kautta voitaisiin löytää lisäarvoa ja uusia ominaisuuksia kivituotteisiin. Teknillisessä korkeakoulussa pidetty kivistudio saisi Taideteollisessa korkeakoulussa luontevan jatkon.

Wiherheimo painottaa lisäksi, että alan teollisuuden tulee osaltaan asiaan sitoutua yhteistyöhön kunnianhimoisesti sekä sisällöllisesti, teknisesti että taloudellisesti. Harjoittelujakson tulisi kestää vähintään kaksi tai kolme kuukautta kerrallaan ja toistua vuosittain. Studiota vetämään tarvittaisiin kokenut henkilö.

Wiherheimo ideoi nopeasti jo muutaman kiintoisan lähtökohdan uuden kivistudion aivoriihelle: yksi mahdollisuus on kivikompositiot. Esimerkiksi miettimällä betonin ja kiven suhdetta pesubetonissa uusiksi, vaikka käyttämällä nykyistä selvästi isompia kivikappaleita, voisi syntyä mielenkiintoisia ratkaisuja.

Hyvin menestyneiden kivituotteiden joukossa ovat muun muassa tulisijat, mutta silläkin alueella on vielä mahdollisuuksia laajentua.

- Hämmästyttävää kyllä, mutta kiviuuneja ei yleensä näe ammattisuunnittelijoiden projekteissa. Niiden rasitteena on ilmeisesti muotokieli. Yksi ratkaisu voisi olla moduläärinen järjestelmä, jota suunnittelijat ja arkkitehdit voisivat kulloisessakin yhteydessä soveltaa omien pyrkimystensä mukaisesti.

Suunnittelu ja taide

Suunnittelijaa mietityttää myös materiaalivalikoima: - Kotimaisia kiviä on rajallisesti. Kotimaisen graniitin työstö ja sen hallinta edellyttävät lisäksi taitoa. Kalkkikivet ovat ”sallivampia”. Esimerkiksi kalkkikiven työstö ja varioinnit ovat helpompia, Wiherheimo sanoo.

- Kiven käyttökohteena tulee helposti mieleen lattiapinnat ja julkiset, monumentaaliset kohteet.

Kivi on hyvä siirtymäkohtien materiaali, jolla voi liittää tiloja vaiheittain kaupunkitilaan sekä ulkoa sisälle tultaessa aulatiloissa ja käytävillä.

Omissa suunnittelutöissään Wiherheimo on osallistunut hankkeisiin, joissa kivi on ollut mukana. - Kivi on hieno ja kunnioitettava materiaali, jolla on vuosisataiset perinteet, mutta materiaalinen olemus ei ole kuitenkaan itseisarvo sinänsä. Luonnonkivellä ei ole etuoikeutettua paikkaa, vaan se on kovan arvioinnin kohteena, Wiherheimo sanoo. Kivi kilpailee laattojen ja jopa puun kanssa. Arkkitehtuuri, käyttötarkoitus, budjetti ja dialogi muiden materiaalien kanssa vaikuttavat valintaan.

- Suunnittelijoilla on peruskunnioitus luonnonkiveä kohtaan. Hyvä suunnittelija katsoo eteenpäin. Hyvässä suunnittelussa traditiot kulkevat mukana, mutta oman ajan muotokielellä tulkittuina.

Ollakseen korkeatasoista taidetta tai arkkitehtuuria, tarvitaan erottuvaa identiteettiä. Tämä on kiinni suunnittelijan persoonallisesta näkemyksestä. Muoto-, rakenne-, sekä materiaalivalintojen tulee palvella sitä.